Könnin sukusivut lyhyesti



Könnin suku



Könnin kellot



Ensimmäisten Könnien sukutaulut



Sukutuotteet



Sukukokoukset



Oltermannit



Sukukirja



Muistelmia



Tarinoita Könneistä



Könniläistä lukemistoa



Könnin sukuseura ry.



Käden taidot



Könniläiset yritykset



Palaute



Kuvagalleria



Sivukartta



Ajankohtaista



Linkit



Könnin musiikki

 

 

 

 

Valtakunnan Ykköskellon huoltovaihe helmikuussa 2011

Könninsuvun nettisivujen reportteri lähti kyselemään tammi-helmikuussa 2011, mitä kuuluu "Valtakunnan Ykköskellon" eli Helsingin Senaatintorin laidalla sijaitsevan Valtioneuvoston tornikellon syyskuussa 2010 alkaneisiin huoltotoimiin. Tornikellon kuuluessa olennaisena osana kiinteistöönsä huoltotoimenpiteiden tilaajana toimii Senaattikiinteistöt. Itse huoltotoimien suunnittelussa ja toteutuksessa on ollut mukana suuri joukko asiantuntijoita mm. Museovirastosta. Reportteri haastatteli Kello ja Kulta Widemarkin kelloseppä Leo Lehteä ja tutustui kelloseppä Tapio Taljan selvitykseen kellon koneiston huoltoon liittyvistä vaiheista, Kultaus Oy Snellmannin kultaajamestari Raimo Snellmannia kellotauluihin liittyvistä asioista ja Suomen Kellomuseon asiantuntijaa Veikko Ahoniemeä, jonka vankka asiantuntemus kelloasioissa on tullut könniläisille hyvin tutuksi jo hyvin monien vuosien ajalta.

reportterina toimi Könninsuvun oltermanni Lauri Jouppi

Valtioneuvoston tornikellon huoltotyö sai valtakunnallista julkisuutta Helsingin Sanomien kirjoitettua aiheesta artikkelin 7.10.2010 lehdessä (ks. lyhennelmä alla). Erityistä huomiota keskeisellä paikallaan näkyvästi vuosia esillä ollut tornikello sai mm. mielenkiintoisen historiansa vuoksi. Olihan mm. Valtioneuvoston linnan, jota aiemmin Senaatintaloksi kutsuttiin, suunnittelijan C.L. Engelin alkuperäinen tarkoitus tilata kello berliiniläiseltä hovikelloseppä Möllingeriltä. Tornikellon valmistajaksi tuli kuitenkin ilmajokelainen maanviljelijä ja maineikas kellonrakentaja Jaakko Juhonpoika Ala-Könni (1774-1830). Tämä luultavasti osaksi siksi, että Könnin tornikellon kokonaiskustannus oli huomattavasti edullisempi tilaajalle. Könnien maine kotimaisina laadukkaina kellontekijöinä oli jo toki myös hyvin tunnettu.

Suomen Kellomuseon asiantuntija Veikko Ahoniemi muistuttaa mieliin, että aivan alun perin Engel ei ollut piirtänyt suunnitelmissaan lainkaan tornikelloa Senaatintalon seinään, vaikka perinteisesti kello kuului aikakauden monumentaalirakennusten arkkitehtuuriin. Kellon sijoittaminen julkisivuun on näin tullut keskusteluun vasta ensimmäisten suunnitteluversioiden jälkeen. Talon rakentamista hoitava rakennuskomitea sai sittemmin senaatin jäsenten hyväksynnän kellolle.

Turun Viikko-Sanomat uutisoi tornikellon asennuksesta tammikuussa 1823 otsikolla Könnin tekemästä Tunti-kellosta Senaatti-Huoneessa Helsingin kaupungissa:

Helsingin kaupungissa olevan Rakennus-Kommitteen anottua on Ilmajoen mainio seppä Jakob Könni tehnyt Senaatti-huoneeseen rautasen tuntikellon eli uurin, joka näyttää sekä tunnit että minuutit ja lyöpi tunnit ja puoli-tunnit. Tämä uuri seisoo Senaatti-huoneen päällä olevassa kupuriaisessa rakennuksessa ja sillä on kaksi taulua, toinen isolle torille päin ja toinen kartanolle. Lyömävärkkiin kuuluu kaksi Pietarpurissa valettua kelloa, jotka painavat toinen 15 leiviskää, 12 naulaa ja 26 luotia, toinen 3 leiviskää ja 18 naulaa. Koko tuntia lyödäksensä takoo kaksi vasaraa kumpikin kelloansa niin monta kertaa kuin tunnin luku on, mutta puolituntia lyöpi ainoastansa yks vasara vähempää kelloa yksinäisen kerran Ne kaksi painoa jotka ajavat uurivärkin liikkeelle, ovat valetut Ruotsissa ja painavat kumpanenkin 20 leiviskää, mutt soman rakennon kautta niitä taitaan helposti ylösvetää. Ynnä vanhimman poikansa Juhana Jaakonpojan kanssa lähti Könni viimeis Syyskuussa helsinkiin ja pani siellä kellon sijallensa ja käymään, niin että se oli valmis koska Senaatti huoneet vihittiin, josta menneen vuotisten Sanomain 42:ssa numerossa on puhuttu. (artikkeli jatkuu käsitellen tornikellon kustannuksia)

Tämän ensimmäisen Könnin tornikellon perusrakenne, kehikko ja rataskoneisto toteutuu samanlaisina kaikissa suvun valmistamissa tornikelloissa aina 1880-luvun loppuun saakka, kertoo Veikko Ahoniemi. Valmistuneita tornikelloja on useita eri kokoja, riippuen asennuspaikasta ja rakennuksen asettamista vaatimuksista. Tämän tornikellon koneisto on noin metrin korkuinen ja 60 cm leveä. Ahoniemen mukaan tornikellon vuonna 1822 syyskuussa tehdyn asentamisen jälkeen on tehty vain pieniä teknisiä muutoksia. Alkuperäisessä muodossaan toimivia tornikelloja on hyvin vähän enää toiminnassa. Edellisen kerran kelloa huollettiin vuonna 1964, jolloin mm. vetolaitetta oli entrattu.

Kelloseppä Leo Lehti Kello ja Kulta Widemarkista kertoi tammikuun alussa, että koneiston huolto oli mennyt suunnitelmien mukaan ja että koneisto on jo palautettu paikoilleen lokakuun lopussa 2010. Huoltotyö alkoi syyskuun alussa 2010 siten, että kello ensin purettiin osiin kuljetusta varten. Kellotaulut ja osoittimet toimitettiin kultaajamestari Raimo Snellmannille kunnostettaviksi. Purettu kellokoneisto esipuhdistettiin ja kuluneisuus kartoitettiin. Kelloseppä Talja toteaa selvityksessään, että ottaen huomioon pitkähkön huoltovälin ja mm. lämpötilan vaihtelut -25 C - + 50 C koneisto on säilynyt kohtalaisen hyvässä kunnossa. Toki huollettavaakin iäkkäästä kellosta löytyi. Mm. voima-akselit olivat kuluneet telojen laakeroinneista ja syntyneitä uria on täytetty hitsaamalla ja myös sorvattu suoriksi, lyönnin voimarattaan toinen telkihaka on uusittu, käymärattaan hampaiden satunnainen taipuma suoristettu, ankkurin kynsien kulumat hiottu pois, tuulisiiven telkijouset uusittu, hammasrattaiden kulumat korjattu viilaamalla hammas kerrallaan, laakeripinnat kiilloitettu, painopyörät laakeroinneistaan kuluneet, samoin vaijeriuran reunat, ura sorvattu syvemmäksi ja pyöriin porattu keskelle tasakokoiset reiät, joihin on sorvattu sopivat holkit. Myös molemmat 40 metrin vaijerit uusittiin.

Kultaajamestari Snellman mietti kellotaulujen kanssa työskennellessään, miksi poikkeuksellisesti , verrattuna tuon ajan muihin tehtyihin kelloihin, tässä kellossa oli arabialaiset numerot roomalaisten numeroitten sijaan. 1800-luvun alussa Könnit tekivät pääsääntöisesti valmistamiinsa tornikellojen kellotauluihin roomalaiset tuntinumerot. Samaan on kiinnittänyt huomiota Veikko Ahoniemi. Tähän ja tuntiosoittimien kotkamuotoon voisi olla selityksenä se, että kellon tilaajat ovat saattaneet edellyttää näitä tilauksessaan. Tarkkaa tietoa asiasta ei ole. Se, onko osoittimien malli syntynyt esim. Finlands Allmänna Tidning -lehden etusivulla ainakin tammikuussa 1822 esiintyneen Venäjän vaakunan innoittamana suunnittelijalle vai tsaarinajan muun muotokielen mukaisesti jää arvelujen varaan, toteaa Ahoniemi. Se kuitenkin tiedetään, että Könnin kellotuotannon osoittimien siipi- tai tulppaanikoristelua ei esiinny muissa Könnien valmistamissa kelloissa, eikä myöskään muissa suomalaisissa tornikelloissa. Kultaajamestari Snellman on todennut kaikkien osoittimien pinnassa olevan jäänteitä amalgaamikultauksesta. Ts. yksittäisen osoittimen pintaan on sivelty kerros amalgaamia eli elohopeaa ja kultajauhoa. Tämän jälkeen osoitinta on lämmitetty liekin päällä, jolloin elohopea höyrystyy ja kulta tarttuu osoittimen pintaan. Tämänkertaisen kunnostuksen yhteydessä kultaus tehdään uudelleen lehtikulta -menetelmällä.

Kellotaulun alkuperäisestä väristä kellomuseon asiantuntija Veikko Ahoniemi toteaa, että Könnien valmistamissa tornikellojen tauluissa on alkujaan ollut aina musta väri. Senaatintorin puoleinen kellotaulun pintaväri on ollut nyt vaalean sininen. Kellotaulun numerot ovat messingistä valmistetut pinnaltaan kullatut. Kellotaulujen konservointityö on vielä kesken ja valmistuu kevään 2011 aikana. Kultaajamestari Raimo Snellmannin mukaan sekä torin että sisäpihan puoleiset kellotaulut ensin puhdistetaan, sitten niiden numerot ja viisarit kullataan ja saatetaan alkuperäiseen kuntoon. Alkuperäinen musta kellotaulun pohjan väri siis palautetaan kellotauluun. Helmikuun 2011 puolivälissä torin puoleinen kellotaulu on maalauksessa. Työn ollessa vielä kesken Senaatintorilla kävelijä näkee peitetyn kellon. Kellotaulujen asennus olisi nykyisen aikataulun mukaan mahdollista Senaatintorin puolen osalta jo maaliskuun lopun aikoihin. Kellotaulut palautettaneen paikoilleen kuitenkin vasta, kun pihan puolen kellotaulun takaisin asentaminen mahdollistuu myöhemmin keväällä.

Valtioneuvoston tornikello on varsin hyvin alkuperäisessä kunnossa osoituksena Könnien laadukkaasta kellonrakennuksesta. Sille ei ole elinaikanaan tehty montaa teknistä muutosta, joten sen alkuperäisyysaste on hyvä. Huoltotoimenpiteiden jälkeen kellon hoidosta ja ylläpidosta vastaa edelleen Kello ja Kulta Widemark, kuten on hoitanut jo kelloseppä Johan F. Widemarkin joulukuussa 1919 Valtioneuvoston taloudenhoitajan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla lähes 100 vuotta.

Niin aika kuluu.

Suomen vanhin tornikello vihdoin huoltoon

Helsingin Sanomat 7.10.2010 (lyhennelmä)

Vuodesta 1822 helsinkiläisiä Senaatintorilla palvelleen Jaakko Juhonpoika Ala-Könnin tekemän Valtioneuvoston kellon kellotaulu purettiin paikaltaan ensimmäistä kertaa syyskuussa. Koneisto vietiin kellosepänliikkeen työhuoneeseen osiin purettuna. Torin ja sisäpihan puoleiset kellotaulut ovat nyt olleet kultaajamestari Snellmanin työhuoneella.

Torin puoleisen kellotaulun halkaisija on 1,35 metriä. Kellon koneisto on noin metrin korkuinen ja 60 cm leveä. Se pyörittää molempien kellotaulujen viisareita. Punnuksista toinen painaa sata kiloa, toinen 150 kg. Vaijerikuilu, jossa punnukset liikkuvat, yltää vintiltä katutasolle. Torinpuoleinen kellotaulu on kuparia ja siinä on kullattu kehys. Kellon viisarit ovat komeat; toista koristavat kotkan siivet.

Museovirastossa mietitään, mitä kellotauluille tehdään ja minkä näköisinä ne aikanaan asetetaan takaisin näyttämään aikaa. Sitten taas jatkossa Kello ja Kulta Widemarkin kelloseppämestari käy viikoittain vetämässä kellon. Niin kuin on käynyt jo vuodesta 1920.

Oi kuinka kaunis kello

Helsingin Sanomat 19.4.2011 artikkeli, Valtioneuvoston linna sai huollossa olleen tornikellonsa takaisin (tässä lyhennelmä)

Vuodesta 1822 Helsingin Senaatintorilla aikaa näyttänyt kellotaulu on nyt mustaa ja kultaa.

Kultaajamestari Raimo Snellman on tyytyväinen. Oi kuinka kaunis se on, hän sanoo, kun kultakehyksinen kellotaulu vihdoin asetetaan paikoilleen valtioneuvoston linnan fasadiin Senaatintorin laidalla Helsingissä.

Ilmajokinen talonpoika ja kellonrakentaja Jaakko Juhonpoika Ala-Könni teki kellon vuonna 1822, kun senaatti oli tilannut kellon uuteen hallintorakennukseen.

Kuparinen kellotaulu on musta. Se on empirekellotauluille tyypillinen väri ja myös kyseisen kellotaulun alkuperäinen väri, sanoo restaurointiasiantuntija Kati Winterhalter. Kellotaulun reunuksessa on edelleen alkuperäinen kultaus. Kultauksiin meni noin 500 lehteä kultaa, Raimo Snellman kertoo. Pihan puoleinen kellotaulu laitetaan paikoilleen myöhemmin.

Maanantaiaamuna (17.4.2011) halkaisijaltaan 1,35-metrinen kellotaulu nostettiin hellävaroin nostolavalle. Nosturinkuljettaja Petteri Haapanen ja kelloseppä Tapio Talja lähtivät viemään sitä korkeuksiin. Valtioneuvoston vintillä kelloseppä Leo Lehti oli valmiina kiinnitystöihin. Kun kellotaulu vihdoin oli pultattu paikoilleen, oli vuoro kiinnittää osoittimet. Lopuksi kultaajat kävivät tarkastamassa, ettei kultaus ollut vaurioitunut operaatiossa.

Uuden kultauksen tarve on ehkä 60 vuoden päästä Snellman arvioi. Kultausta kuluttaa lähinnä katupöly, jota tuuli lennättää. Mustaa öljymaalia puolestaan himmentää uv-säteily. Kello ja Kulta Widemarkin kellosepät käyvät taas joka keskiviikko vetämässä kellon, niin kuin ovat tehneet jo vuodesta 1920.

Kuva kellotaulusta paikallaan, kelloseppä asentamassa (PDF 325 kb)
Kelloseppä Tapio Talja pani osoittimen kiinni kellotauluun. Kullatut osoittimet on tiettävästi tuotu Venäjältä. Toinen on koristettu kotkansiivin.

(kuva fasadista ennen kellotaulun asennusta, aukossa kellosepän kasvot) Syksystä saakka kellotaulun kohtaa suojasi vanerilevy. Kelloseppä Leo Lehti odotti maanantaiaamuna kiinnitystöiden alkua.